Lähinnä Siirin takia kunnollinen, eristetty koppi on tarpeen. Siiri kun on vakaasti päättänyt viihtyä mieluummin ulkona kuin sisällä. Siiri kyllä tulee mielellään sisälle, seurustelee vähän aikaa, mutta haluaa sitten hetken päästä takaisin ulos. Hankalinta oli viime talvena, kun Siiri halusi joka yö viimeistään klo 2 - 3 ulos. Minä en oikein osannut nukkua sen jälkeen, ja nousin tunnin, parin päästä huhuilemaan Siiriä takaisin sisälle. Siiri tuli, mutta halusi sitten taas vähän ajan kuluttua takaisin ulos. Nyt olen luovuttanut. Jos Siiri haluaa olla ulkona, Siiri saa olla ulkona. Siiri toki pääsisi säänsuojaan heinätalliin, liiteriin tms., mutta en oikein uskalla jättää Siiriä yöksi muualle kuin tarhaan. Yksin ollessaan Siiri ei lähde pihapiiristä mihinkään, mutta onhan näitä muita vaaroja. Näillä seuduilla on susia. Itsekin olen sellaisen nähnyt juosta jolkottelemassa vajaan kilometrin päässä kotipihasta. Susien osalta riski on kuitenkin mielestäni aika pieni. Yksinäinen susi tuskin käy ison koiran kimppuun. Susilaumalla taas on ruokaa riittävästi, kun metsät ovat täynnä jäniksiä, peuroja ja hirviä. Kaikista hankalimpia ovat nämä kosiomatkoilla kulkevat laulavat lintukoirat. Meillä on oikein vakiovieras, joka parhaimmillaan käy useamman kerran viikossa katsastelemassa meidän kaunokaisia. Poika on vähän ujo ja siksi hankalasti havaittavissa. Kulkee pihapiirin pimennossa ja välttelee ihmisiä. Siirin mielestä se on ihan jätte kivaa! Almasta ja minusta taas ei. Ainoa koira, jonka Alma on mukisematta hyväksynyt omalle reviirilleen, on Luke. Silloinkin Siiri yritti viekoitella Lukea kaiken tavoin, vaikka Luke oli tullut varta vasten Almaa tapaamaan. Sellainen se Siiri on.