CANZONEN KENNEL - Vapaapäivän touhuja

Joskus vapaapäivät osuvat ihan kohdalleen. Aurinkoisille, kuulaille syyspäiville. Niin kuin eilenkin.

Olin kyllä tilannutkin aurinkoista säätä keskiviikosta perjantaihin. Ihan perjantaille asti ei aurinkoa riittänyt, mutta hyvä näinkin. Pääasia oli, että eilen saatiin nauttia kauniista ulkoilusäästä, kun Lilo pitkästä, pitkästä aikaa kävi kylässä. Aina ei ole helppoa sovitella yhteen kahden perheen menemisiä ja tulemisia. On töitä, työmatkoja, lomamatkoja, koulua, harrastuksia jne. Kiva, kun Lilo perheineen kävi. Siiri olikin ollut vailla samanhenkistä leikkikaveria.

Liloa odotellessa Siiriä leikitytti. Siiri leikki takaa-ajo- ja vetoleikkejä tyttären kanssa, mutta näin julkisesti esitellään vain Siirin kuvia:

Mulla on tämmöinen lelu. Aika hieno, vai mitä?

Lilon tultua ja jälleennäkemisen riemun hieman laannuttua lähdettiin metsään.

Alma

Tässä paikassa oli tarkoitus ottaa perhepotretti. Tyttöjen piti istua kauniisti ja hymyillä. Kyllä ne istuivatkin. Yksi kerrallaan. Sitten oli ihan pakko tarkastaa, miltä Lilo tuoksuu.

Juomassa. Vasemmalta Siiri, Alma, Lilo.

Alma on suhtautunut Liloon kesäkuisen leirin jälkeen hyväksyvästi, ystävällisesti, mutta hieman viileästi. On antanut siskosten leikkiä keskenään ja itse katsellut kauempaa. Eilen Alma ja Lilo löysivät uuden yhteyden. Alma innostui leikkimään Lilon kanssa. Oli ihanaa katsella miten emä tyttärensä, ja tytär emänsä seurasta nautti.

Minun mamma

Äitinä sitä joutuu ottamaan vastaan kaikenlaista

Mikä ihme se oli?

Lilolle perheineen kiitos vierailusta!

Onneksi tänäänkin oli vapaapäivä, vaikka sää ei enää suosinutkaan. Yöunet jäivät vähän katkonaiseksi. Eilen Alma ja Siiri saivat erityisherkkuja. Oikein lihaisia hirvenluita ja sisäelimiä. Molemmat tytöt jäivät yöksi tarhaan, kun eivät olisi kuitenkaan malttaneet jättää herkkuja ulos. Sinänsä kumma, miten ne hirvenluut muka ovatkin niin paljon parempia ja makoisampia kuin vaikka naudanluut. Ehkä koiratkin ymmärtävät hyvän päälle. Sehän on sitä oikeaa luomu- ja lähiruokaa. Yöllä sitten haukuttiin. Nousin kahden aikaan yöllä katsomaan mitä ihmettä tapahtuu. Alma ja Siiri kulkivat tarhassa kuljetellen luita paikasta toiseen ja välillä haukkuivat. Metsän reunassa kuului jotakin kahinaa. Mikä lie siellä kulkenut. Koira tai supi? Komensin tytöt nukkumaan ja lähdin itsekin takaisin nukkumaan. Viiden aikaan aamulla oli pakko mennä uudelleen katsomaan, kun tytöt vaan haukkuivat ja haukkuivat. Joku kuului liikuskelevan metsän pimennossa. Mikä lie, salaperäinen kulkija? Aamulla olisi sitten niin makoisasti nukuttanut. Siis Almaa ja Siiriä. Hohhoijaa, kun haukotuttaa ja väsyttää.....