|
Siiriä viedähän. Terveystutkimuksiin. Sain siis vihdoinkin varattua ajan. Huomiselle. Toivottavasti kukaan ei ymmärrä tätä kirjoitusta väärin. Minä arvostan terveyttä. Ehdottomasti.
Luonteen lisäksi vain terveydellä on todella merkitystä. Arvostan kokonaisvaltaista terveyttä. Terveyttä, joka antaa koiran nauttia elämästä ja liikunnasta pennusta vanhukseksi. Juosta kilpaa toisen koiran tai tuulen kanssa. Loikata pienen ojan yli liioittelevalla kahden metrin loikalla. Kiivetä puuhun oravan perässä ainakin kahden metrin korkeudelle. Syödä kuta kuinkin mitä vaan ilman, että seurauksena on ripulia, oksentelua, kutinaa tai ihottumaa. Nauttia kesähelteillä vilvoittavasta uinnista vaikka sata kertaa päivässä, ilman että turkkia kuivataan joka välissä iho-ongelmien vuoksi. Terveyttä, jossa kyseessä ei ole vain murto-osa koirasta kuten lonkat, kyynärnivelet ja silmät. Tai lonkat, kyynärnivelet, silmät, polvet. Tai lonkat, kyynärnivelet, silmät, polvet, sydän, selkä. Tai lonkat, kyynärnivelet, silmät, polvet, sydän, selkä ja tämä ja/tai tuo geenitesti. jne. Mitä nyt sattuu kunkin rodun PEVISA:aan tai rotuyhdistyksen suosituksiin tai vaatimuksiin kuulumaan. Leoillakin on varmaan kohta sellainen tilanne, että jalostuskoirilta tutkitaan lonkkien, kyynärnivelien ja silmien lisäksi mahdollisesti polvet, kuunnellaan sydän, kuvataan selkä ja olkanivelet, otetaan kilpirauhaskokeet, geenitestein selvitetään riskit perianaalifistelian, polyneuropatian, epilepsian, kaihin, kivesvian ym. ym. suhteen. Älkää ymmärtäkö väärin. En todellakaan vastusta terveystutkimuksia. Tärkeitähän ne ovat. Kyllä mekin kortemme kannamme kekoon tässä geenitutkimusasiassakin, vaikkakaan asia ei mielestäni ole niin yksioikoisen positiivinen.
Omat koirani ovat tähän asti olleet ns. terveitä lonkiltaan, kyynärniveliltään yms. En tiedä, onko omien tervelonkkaisten koirieni elämä ollut jotenkin erilaista kuin esim. D-lonkkaisen. Minusta on ihan sama, millä kirjaimella tai numerolla lonkka- tai kyynärnivelkuvia arvostellaan. Tärkeintä on, miten koira elää. Sen ovat minua paljon viisaammat todenneet jo moneen kertaan, että vasta sitten, kun koiralla on oireita, puhutaan sairaudesta. Jos koira elää A- , C- tai vaikka Ö-lonkillaan normaalia, aktiivista elämää, niin mitä väliä sillä kirjaimella on. Siirin lempinimistä on tullut jotain kirjoitettua tuonne Siirin sivullekin. Yksi siitä jäi puuttumaan. Pomppu. Se on varmasti mitä kuvaavin nimi Siirille. Siirillä on pomppua. Siiri pomppii sekä kahdella, että neljällä jalalla. Ketterästi kuin kissa. Aivan uskomattoman näköistä touhua näinkin kookkaalta koiralta. Siiri myös seisoo takajaloillaan, aivan kuin tanssiva karhu. Uskon vakaasti, että Siirillä on jonkinlaiset lonkkamaljat. Pakko olla. Jos ei ole, niin so what? Siiri on ehdottomasti tähän asti meillä olleista koirista se kaikkein liikkuvin, ketterin, pomppivin. Se, joka jaksaa ja jaksaa, loputtomiin. Pikku Duracell. Tottahan se on, että jossain vaiheessa saattaa harmittaa, jos Siiristä ei terveystulostensa puolesta jalostuskoiraksi ole, mutta tämän arkielämän kannalta on ihan sama, mitä Siirin röntgen- tai silmälausunnoissa sanotaan. Huomisen jälkeen elämä jatkuu kuten tähänkin saakka. Pompitaan. Juostaan pihalla, pellolla ja metsässä häntä suorana pää kolmantena jalkana. Loikitaan jättiläisloikkia. Kiivetään puuhun. Nautitaan elämästä ja liikkumisesta. Elämä on laiffii! Sanoisi Siiri.
|
