|
Kovin on hiljaista ollut.
Mitäs täällä? Päällimmäisenä tulee jostain syystä mieleen karvanlähtö. Saattaa johtua siitä, että sitä irtokarvaa on kaikkialla. Siis aivan kaikkialla. Alman turkki alkaa pikku hiljaa olemaan liki kesäkuosissa, mutta Siirin kanssa pahin on vasta edessä. Siiri on ollut niin paljon ulkona, että lämmittävää pohjavillaa on kertynyt, paljon. Aika koomisen näköinen koko koiruus, kun tässä vaiheessa näyttää ihan kaulattomaltakin tuon runsaan pohjavillansa ansiosta. Eiköhän se kaulakin sieltä pikku hiljaa löydy kun lämpimät säät vihdoin alkavat. Siirin jo alkanut uimakausikin varmasti nopeuttaa karvan tippumista. Miksei kukaan vie Siiriä VEPE-harjoituksiin? Siiri varmasti nauttisi siitä. Neito ei ole pysyä nahoissaan kun mennään rantaan. Voi sitä intoa, täpinää ja meteliä, kun Siiri odottaa mitä voisi vedestä noutaa. Jos mitään noudettavaa ei ole, täytyy tyytyä vain kuviouintiin. Alma ei tietenkään vielä ole edes tassujaan kastellut.
Jokunen näyttelykin jäi tässä keväällä Siirin kanssa käymättä, ihan perustellusta syystä. Torstaina olisi näyttely Kangasniemellä, mutta sen päivän taidan viettää työn merkeissä. Muutamaan kesän näyttelyyn olen Siirin jo ilmoittanut, ja lisää katsellaan sitten työvuorojen mukaan. Saatamme siis hyvässä lykyssä pistäytyä jossain näytillä. Jos jaksaa ja viitsii, ja jos ei ole liian kuuma tai kylmä, tai sada, tai jotain. Jonkun verran on tullut seurattua noita leojen näyttelytuloksia. Kauniita ja komeita leoja on käynyt kehissä näyttäytymässä. On niitä vakiomenestyjiä ja sitten vähän harvemmin kehissä nähtyjä. Aivan upeaa, että jellonat ovat kahmineet RYP- ja jopa BIS-sijoituksiakin. Aika harvinaista herkkua leoille. Menestys ei toisaalta ole mikään ihme, sillä upeita koiruuksia on näytillä käynyt. Niin kuin esimerkiksi Elmo (Naavakallion Sörkan Gubbe) ja Simo (Ramavan's Zauber). Voisin lyödä vetoa, että Posion menestys ei jää nuoren Elmo-herran viimeiseksi. Ja Simo. Kuin viini, herrahan vain paranee vanhetessaan. Tällaisen hieman kriittisesti näyttelyihin suhtautuvan ihmisen mieltä lämmittää aina, kun tuomari palkitsee hyvärakenteisia, upeasti liikkuvia koiria. Aivan liian usein terve rakenne ja sen myötä tuleva kaunis liikunta jää suuren koon, vahvan luuston, massan ja runsaan turkin rinnalla kakkoseksi. Kyllä koiran, suurenkin, täytyy olla muutakin kuin ”kaunis seistessään”.
Mitäs vielä? Ai, se sivu 5? Pentuja? No, ei ole pentuja, eikä edes suunnitelmia. Suunnitelma kyllä oli. Mielestäni vielä aika hyvä sellainen. Tai mitä sitä vähättelemään, upeahan se oli : ). Kaikki vaan ei aina mene suunnitelmien mukaan. Milloin mistäkin syystä. Tai ilman syytä. Harmittaahan se. Ja paljon, jos näin lievästi asian ilmaisee. Olisihan se ollut kiva nähdä, mitä Siirin pennuista olisi tullut. Olisiko tullut muutakin kuin huolta, murhetta ja rahan menoa. Ja sitten on ne pentua odottaneet ihmiset. Jotkut pennun ostajat näkevät paljon vaivaa selvittääkseen yhdistelmän taustoista vähän muutakin kuin ”lonkat, silmät, kyynäreet ja näyttelytulokset”, niin ja hinnan. Perehdytään sairauksiin, elinikiin, kuolinsyihin, luonteisiin, sukusiitosprosentteihin ym. ym., ymmärtäen samalla, että pennun kohdalla kyse on elävästä olennosta, jolle kukaan kasvattaja ei voi antaa ”takuuta” sen enempää terveyden, luonteen kuin ”kauneudenkaan” suhteen, ja on noin miljoona tai triljoona asiaa, jotka voivat mennä pieleen. Kun sitten kaikesta tästä huolimatta päädytään johonkin tiettyyn yhdistelmään, toivoisi sydämestään, että heille se odotukset täyttävä pentu syntyisi. Se, ettei niin käy, lisää tätä pettymystä entisestään.
Asioilla on puolensa – kokoon kuivuneella suunnitelmallakin. Mitenkä sitä sanotaankaan? Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Niinhän se on. Se täytyy tällaisen peruspessimistinkin myöntää. Tämän suunnitelman myötä tuli tutustuttua mukaviin ihmisiin ja jokunen tiedonjyväkin saattoi tarttua takkiin. Siitä kaunis kiitos asianosaisille!
Siiri toivottaa kaikille reipasta ja toiminnallista kesää
ja Alma ilmeisesti toivottaa kaikille rentouttavaa kesää
|
