|
|
|
|
Aina se koskettaa. Luopuminen siitä rakkaasta, vaikkei se omalle kohdalle tällä kertaa osunutkaan. Joskus enemmänkin. Pysäyttää. Iltaa kohden mennessä, päivän touhuista rauhoittuneena, itkettää. Niin suuri suru.
|
|
Ei ole kerta, eikä kaksi, kun olen yrittänyt ottaa koirista kuvia ja kriittisellä hetkellä kamera sanoo PIIP, vaihda akut. Juuri silloin kun olisi saanut sen "täydellisen" kuvan.
|
|
Meillä Alman paikka näyttää olevan kuistin alla ja Siirin paikka on portaiden alla. Ja Siiri ei missään tapauksessa saa mennä Alman paikalle, siitä Alma ei tykkää. Talon rakennusvaiheessa on sattunut iso moka. Kukaan ei ole hoksannut jättää talon alle leonbergin mentävää koloa.
|
|
Näin se vaan menee. Aika. Tämän blogiin kirjoittamisen kanssa on vähän sama juttu kuin koirien punkkisuojauksenkin.
|
|
Kirjoitan täältä kesäleiriltä. Tuija kävi hakemassa minut tänne syntymäkotiini ikään kuin kesäleirille. Ensimmäinen leiripäivä oli melkoista menoa, kun Siirin kanssa pääsimme taas leikkimään oikein kunnolla.
|
|
Sunnuntaina käytiin Siirin kanssa Mäntän näyttelyssä. ”Näyttelytreenit” jäi sitten odotetusti siihen sunnuntaiaamuun. Siirin pantaan liitettiin hihna ja pyörähdettiin pari ympyrää kotipihalla ennen lähtöä.
|
|
Tai siis töihin. Ei tämä loma varsinaisesti mitään juhlaa ole ollut, onpahan vaan ollut vähän enemmän aikaa niille elämän tärkeille asioille.
|
|
Lomaa vielä/enää viikon verran jäljellä. Etukäteen ajattelin, että lomalla on aikaa esimerkiksi tänne kirjoitella, vaan toisin kävi. Päivät kuluvat kuin siivillä. Mitään erityistä ohjelmaa lomalle en ole suunnitellut. Ihan vaan niiden asioiden tekemistä, jotka kulloinkin kiinnostavat ja innostavat.
|
|
Sitä, ja kaikkea muuta oli tarjolla, kun Siirin sisko Lilo piipahti kylässä.
|
|
Kaiken arkisen kiireen ja aherruksen keskellä sitä ei aina muista. Kun on valvottuja öitä, huolia ja murheita, kuratassuja, karvan lähtöä ja vasta pestylle matolle yöllä ilmestynyttä ripulia, ei sitä aina muista.
|
|
Tämänkin kirjoituksen voisi otsikoida kuten aiemman: taas on viikko vierähtänyt. Viime viikolla oli kaksi vapaapäivää, joista toinen vierähti alkavan flunssan merkeissä. Kun päivän köllöttelee, nukkuu päiväunet ja nautti vähän parasetamolia, taas jaksaa kummasti.....
|
|
Tarkkaavainen lukija huomaa, että blogia on päivitetty on 15.3 ja julkaistu vasta tänään.
|
|
Viikon verran on ollut olevinaan niin kiirettä, etten ole ehtinyt edes muutamaa riviä blogiin kirjoittaa.
|
|
elämä vain valuu sitä rataa.
|
|
Alman ultra on sitten huomenna. Kuin tilauksesta Jyväskylässä avattiin uusi klinikka, ja me pääsemme tuliterään ultraan huomenna iltapäivällä.
|
|
Ultraan yritin varata aikaa normaaliin tapaan. Yleensä kun olen aikaa eläinlääkäriin varannut, on pitänyt samalla jo laittaa kenkiä jalkaan, että ehtii perille.
|
|
Nyt se sitten alkoi. Alman astutuksesta on kolme viikkoa. Tässä vaiheessa mitään selviä ulkoisia merkkejä mahdollisista pennuista ei vielä tietenkään ole, joten riippuu ihan mielialasta, mielikuvituksesta, kuun kierrosta tai jostain ihan muusta, mitä näkee, tai on näkevinään.
|
|
käydä esimerkiksi silmätutkimuksissa. Varsinkin jos on pentusuunnitelmia.
|
|
mielii pieni, pippurinen Siiri. Tai ei enää niin pieni. Siiri on saanut vähän korkeutta ja ennen kaikkea leveyttä ja vahvuutta sitten kesän. Siiri alkaa pikku hiljaa aikuistumaan, ja valta vailla vastuuta kiehtoo.
|
|
Nyt on näilläkin leveysasteilla alkanut talvi, kun pakkasta alkaa olemaan jopa liki 20 astetta.
|
|
|
|
|
|
