Kasvatukseni on hyvin pienimuotoista kotikasvatusta. Pennut luovutetaan aikaisintaan 7 – 8 viikon ikäisenä, eläinlääkärin tarkastamina, mikrosirutettuina, useaan kertaan madotettuina, ja mahdollisesti myös pentutestattuina. Minulle on tärkeintä, että pentu saa pysyvän, rakastavan kodin perheenjäsenenä.
Kaikista koirista ei tule näyttely- tai jalostuskoiria, mutta jokaisesta koirasta tulee perhekoira. Sen vuoksi mielestäni tärkeintä on rodunomainen, tasapainoinen, avoin luonne, ja yleinen terveydentila. Erityisesti suuren koiran kohdalla luonteen merkitys korostuu. Omistaja on paras asiantuntija koiransa luonteen arvioimisessa. Itse olen suosinut myös luonnetestiä, joka kertoo koiran luonteesta hieman pintaa syvemmältä.
Terveyteen kuuluu paljon muutakin kuin silmät, lonkat ja kyynärnivelet. Luonteen ja terveydentilan lisäksi minulle tärkeä asia on koiran elinikä. Koiran elämä kun pisimmilläänkin on liian lyhyt. Suunnitellun pentueen taustalla täytyy olla myös iäkkäiksi eläneitä koiria. Itselläni on ollut onni elää muutaman koiraystäväni kanssa pitkä yhteinen taival, ja toivon, että moni saisi kokea samanlaisen ilon eläessään vanhan ja rakkaan ystävänsä kanssa.
Ulkomuodon osalta pidän tärkeimpänä sopusuhtaisuutta ja tervettä rakennetta. On aina ilahduttavaa nähdä hyvin liikkuva Leonberginkoira, olipa se sitten pieni tai suuri, vaalea tai punainen.
Omien koirieni kanssa olen käynyt muutamissa näyttelyissä. Jo muutama arvostelu antaa jonkinlaisen kuvan koiran ulkomuodosta. Tärkeintä kuitenkin on olla rehellinen itselleen. Oman koiran viat eivät vähene, vaikkei yksikään ulkomuototuomari niitä mainitse.
