canzonen.fi

HAMPAAT: Tapaturman vuoksi puhkeamaton C.
Puuttuu P2. (SKL:n tod.)
BLUP-INDEKSI: 121 (7/2009)

KORKEUS: n. 72 - 73 cm

PAINO: n. 57 kg

ALMAN LUONNETESTI 10.9.2006 Tampere Tuomarit: Lea Yli-Suvanto ja Mikael Laine
Toimintakyky	+2 suuri
Terävyys	+1 pieni, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu	+3 kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu	+2 kohtuullinen
Hermorakenne	+2 suhteellisen rauhallinen
Temperamentti	+2 kohtuullisen vilkas
Kovuus	+3 kohtuullisen kova
Luoksepäästävyys	+3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus	+ laukauskokematon
YHTEENSÄ	+223 pistettä

ALMA KOIRANETISSÄ
KUVIA

ALMAN TARINA

TAUSTAA

Talvella 2004 12-vuotias bernimummomme sairastui ilmeisesti nopeasti levinneeseen maksasyöpään. Koira suorastaan kuihtui silmissä. Kun vanhus eräänä päivänä ei enää halunnut syödä, eikä näyttänyt enää nauttivan elämästään, kutsuimme tutun eläinlääkärin kotiin ja perheenjäsenemme nukkui rauhallisesti pois, sylissä, siliteltynä, suuresti rakastettuna. Nyt hän lepää vahtipaikallaan talon takana, tammen alla. Paikalle istutettu alppiruusu tuo kaikki lämpimät ja haikeat muistot mieleen.

Bernien terveystilanne ei tuohon aikaan ollut kovin mairitteleva. En todellakaan tiennyt mistä sen "terveen, hyväluonteisen, pitkäikäisen" bernin voisi mahdollisesti löytää. Jo 90-luvun vaihteessa kun berniä katseltiin, vaihtoehtona oli myös Leonberginkoira. Koiran paikka oli nyt avoinna ja taloon piti saada suuri, lempeä, monipuolinen perhekoira. Niin päädyimme Leonberginkoiraan.

ALMA
23.2.2004 syntyi Jellonaaman kenneliin army-pentue (J. Vääpeli Körmy, J. Soppatykki, J. Kersantti Karoliina ja J. Aamukampa). Isänä ihana Vega (FIN MVA, S MVA, V-05, PMV-05 Namupalan Du Son On Vegas) ja emänä viehättävä Wilma (FIN MVA Pandazoman Fanta). Kävimme katsomassa pentuja niiden ollessa vasta viikon ikäisiä. Leonbergin pennuista en mitään ymmärtänyt, mutta Wilma-mamma teki hyvän vaikutuksen. Wilma vaikutti hyvin itsevarmalta, avoimelta ja ystävälliseltä. Uudestaan kävimme pentuja katsomassa niiden ollessa neliviikkoisia ja päätimme ottaa vapaana olleen punanauhaisen tytön. Pentu oli reipas, vilkas, rohkea ja liikkuva. Pentu sai kutsumanimekseen Alma Sveitsistä 50-luvulla Lönneboda kennelin Saga Lindroos-Palmgrenin tuoman berni Alma von Tülenboden mukaan.

IKÄVÄ KOKEMUS
3 kuukauden ikäistä Almaa puri toinen koira niin, että Alma sai oikealle yläleukaluuhun pienen murtuman ja pysyvä kulmahammas vahingoittui niin pahoin, että jäi puhkeamatta. Almalta puuttuu myös P2-hammas samalta puolelta, joko perinnöllisistä syistä tai tästä tapaturmasta johtuen. Viralliset kuvat Kennelliittoa varten otettiin vasta aikuisiällä. Tästä ikävästä kokemuksesta huolimatta Almasta kasvoi hyvin itsevarma ja sosiaalinen koira.

NÄYTTELYT JA ULKOMUOTO
Näyttelyt aloitimme Jyväskylässä erikoisnäyttelyllä 2004. J.A.U. Yrjölä arvosteli Alma-pennun takaraajat rungon alla seisovaksi, selkää köyristäväksi pennuksi, jolta puuttuu välihampaita. Handlerillakin lienee ollut osuutensa arvosteluun. Seuraavan kerran saatiin jopa KP. Juniorina Alma oli hyvin keskeneräisen näköinen ja näyttelykäynnit jäivät yhteen kertaan ja siniseen nauhaan. 2-vuotiaana Alma alkoi muistuttamaan Leonberginkoiraa ja ilmoitin Alman muutamaan näyttelyyn. Tuuria tai ei, mutta Almasta tulla tupsahti valio kuukaudessa, neljällä näyttelyllä. Mukaan mahtui vsp:ta, roppia, cacibia ja hammaspuutoksen vuoksi hylättyä. Alman kohdalla on toteutunut hienosti se, että tuomarit ovat arvostelleet koiran kokonaisuutena. Alma on hyvänkokoinen tyttö, n. 72 - 73 cm. Painoa on kertynyt n. 57 kg. Almalla on vahva luusto, erinomainen tilava rintakehä. Häntä on pitkä ja kaunis. Alma liikkuu pitkällä askeleella, mutta vaatii vauhtia ja postimerkkiä suuremman kehän esiintyäkseen edukseen.

LUONTEESTA JA TERVEYDESTÄ

Alman luonteesta voisi lyhyesti todeta, että se on upea - leo parhaimmillaan. Kerron kuitenkin vähän enemmän. Alma on ollut hyvin helppo koira pennusta asti. Almaa ei juurikaan ole opetettu, vaan Alma on oppinut itse. En ole esimerkiksi opettanut Almaa seuraamaan, mutta Alma seuraa sanan varsinaisessa merkityksessä, eli vapaana ollessaan kävelee noin kaksi askelta perässäni. Jos pysähdyn, pysähtyy Almakin. Alma ei ole koskaan vetänyt hihnassa. Alman kanssa voi mennä mihin vaan ja tehdä mitä vaan. Alma on itsevarma ja lempeä koira. Alma ei vaadi, mutta on aina valmis mihin tahansa toimintaan. Alma on hyvin signaaliherkkä koira ja lukee minua kuin avointa kirjaa. Vahtihommat Alma hoitaa luotettavasti. Jos tulija on tuttu, hän saa tulla muutaman haukun saattelemana, mutta jos tulija on vieras, seuraa Alma tarkoin reaktioitani ja on vähän "topakampi". Joskus on täytynyt joku vieras hakea autosta asti :) Alman kanssa ei siis tarvitse täällä maalla tai pimeässä pelätä.

Syyskuussa 2006 Alma kävi luonnetestissä. Oli siinä testin järjestäneellä Rottweiler-väellä ihmettelemistä kun Leonberginkoira sai luonnetestistä viikonlopun "kovimman" tuloksen: +223 pistettä. Tuomarien suullisessa arviossa Alman testitulosta pidettiin upeana mille tahansa rodulle, mutta erityisesti Leonbergille. Tuomarien mielestä Alma on äärimmäisen tasapainoinen, itsevarma ja rohkea koira. Vaikka kokonaispisteet olivat "kovat", ei tuomarien mielestä esiin tullut mitään sellaisia ominaisuuksia mitä suurella seurakoiralla ei saisi olla, koska mm. terävyys on pieni, taisteluhalu vain kohtuullinen, temperamenttikin vain kohtuullisen vilkas. Alman luonteen hyvänä ja huonona puolena on se "kovuus". Toisaalta on helppoa, kun koira ei ole mistään moksiskaan, sietää omistajan tekemiä virheitä, ja painetta, eikä saa mitään traumoja ikävistä tapahtumista. Toisaalta pehmeämpää koiraa on helpompi joissain tilanteissa opettaa.

Alma olisi oiva harrastuskoira, jos vaan joku sen kanssa harrastaisi. Almalla on luontainen vesipelastusvietti. Alma hakee sekä ihmiset että veneet vedestä. Myös jäljelle Alma taipuu. Kesäisin Alma ui paljon ihan omaksi ilokseen ja turkki onkin sitten aina märkä. Onneksi Almalla ei ole ollut minkäänlaisia iho-ongelmia.

Tähän saakka Alma on muutenkin ollut hyvin terve. Pentuiässä Almalla oli yksi silmätulehdus. 4-vuotiaana Almalla oli toisessa takajalassa trauman (pieni haava tms.) jälkeen imusuonentulehdus. Muutoin olemme tarvinneet eläinlääkärin palveluita vain rokotuksilla, tiineys- ym. tarkastuksilla käydessämme.

Virallisissa lonkka-, kyynär- ja silmätutkimuksissa Alma kävi 2.5-vuotiaana. Ilokseni Alma todettiin terveeksi ja pitkään jäissä olleet pentusuunnitelmat saivat vauhtia.

PENTUSUUNNITELMIA
Löysin Almalle sopivan sulhaskandidaatin, joka oli luonteeltaan varsinainen gentleman, terve ja tietysti komea kuin mikä. Valitettavasti luontoäiti oli päättänyt, että tästä yhdistelmästä ei pentuja tule. Suurimman pettymyksen ja surun lievennyttyä näin myös kolikon kääntöpuolen. Ilman tätä pentusuunnitelmaa ja kosioreissua en ehkä koskaan olisi tutustunut uroksen omistajaan, mahdottoman mukavaan leo-harrastajaan!

Uuden uroksen etsiminen oli vaikeaa. Suomessa on aivan upeita uroksia, mutta valitettavan harvalla on Almalle sopiva sukutaulu. Kun lisäksi ehdottomana edellytyksenä oli rodunomainen luonne, perusterveys ja yritys välttää samoja virheitä kuin Almalla, joukko kutistui melko vähiin. Kaikki ajateltavissa olevat urokset eivät toki ole käytettävissäkään. Uroksen omistajalla on aivan yhtä suuri oikeus päättää koiransa jalostuskäytöstä ja –kumppanista. Tätä oikeutta ja vastuullisuutta kunnioitan. Lopulta löysimme Repan (FIN MVA Kinglords Mr Hornet), jolla oli Almaa täydentäviä ominaisuuksia, mm. parempi etuosa.

ALMAN PENNUT
Almasta ei käytöksen eikä ulkoisten merkkien mukaan huomannut tiineyttä. Ultraäänessä todettiin sitten iloinen yllätys; kaksi, ehkä kolme pentua tulossa. Joku ehkä harmittelisi pientä pentuetta. Mutta kun takana on bernin neljä tuloksetonta astutuskertaa ilman että mitään vikaa löytyy, ja Alman yksi yritys, niin olin iloinen ja toivoin vain, ettei pieni pentumäärä aiheuttaisi synnytysongelmia. Vaikka olin koiran synnytyksessä mukana ensikertalaisena, en halunnut ketään vierasta ihmistä paikalle. Eläinlääkäri oli varmuudelta langan päässä. Halusin, että synnytys olisi luonnollinen, stressitön, ja luotin siihen, että emä tietää luonnostaan mitä tehdä, eikä ihmisen tule siihen tarpeettomasti puuttua. Alma hoitikin synnytyksen mallikkaasti. Putsasi ja kuivasi kaksi tyttöpentuaan, katkaisi napanuorat ja ohjasi pennut ensiaterialle. Ihmeellistä! Alma oli erinomainen emä. Tosin neljään ensimmäiseen viikkoon kenenkään vieraan ei tarvinnut tulla kylään. Maitoa tietenkin riitti kahdelle pennulle erinomaisesti ja niinpä kiinteää ravintoa alettiin maistelemaan hyvin myöhäisessä vaiheessa. Alma imetti pentujaan luovutusikään saakka ja Siiriä satunnaisesti liki kolmen kuukauden ikään. Tämä pentue jäi myös Alman ainoaksi pentueeksi.

NYT
Alman iloksi (?) jäi kotiin kasvamaan tyttärensä Siiri. Siiri välillä koettelee emänsä kärsivällisyyttä, mutta ihailtavan pitkäpinnaisesti Alma touhukkaaseen tyttäreensä suhtautuu. Toivon, että saamme pitää tämän ihanan jellonan luonamme vielä monta vuotta!

Kasvattaja Sariannelle Jellonaaman kenneliin lämmin kiitos tästä upeasta neidosta!

Päivitetty 9.9.2009